CURIOUS FEET

Viime viikolla vietin Lontoossa aikaa vuorokauden verran.

Matkan mahdollisti Finnairin kutsu* testaamaan uutta A350-lentokonetta lennoille Helsingistä Lontooseen ja takaisin. Paluupäiväksi ei ollut pakko valita samaa iltaa, joten muutaman matkabloggaajan kanssa jäimmekin Lontooseen yöksi tai kahdeksi. Kirjoitin jo aiemmin Lontoon jouluvaloista, joita ihailimme saapumispäivämme iltana Maaritin ja Nellan kanssa. Yhden illan lisäksi aikaa kuljeskella kaupungin kaduilla oli päivällä noin kello 16 asti ja hyvin me Maaritin kanssa ehdimmekin katuja talloamaan.

Yövyimme SoHostellissa, hyvin keskeisellä paikalla lähellä kaikkia palveluita ja aamulla herättyämme söimme hostellissamme vähän aamupalaa. Ei mitään kovin kummoista, tiedättehän: kahvia, hedelmiä, muroja. Paahtoleipää ja jogurttia oli myös tarjolla, joten olihan se hostellin aamupalaksi ihan kelpo, on niitä huonompiakin nähty. 

Aloitimme päivämme lähtemällä Thamesin varrelle kävelylle. Monet kerrat siellä kävelleenä alue on toki tuttu, mutta se ei kävelyretkeä yhtään huonontanut. Thamesilla katselimme London Eyeta ja otimme pari valokuvaa Big Benin edessä. Kaukana horisontissa näkyi 310 metrin korkeuteen kohoava The Shard  ja Maarit ehdotti, että menisimme sinne ja nousisimme korkeuksiin.

Päätimme mennä metrolla, mutta onnistuimmekin kävelemään harhaan. Kun sitten kysyimme apua parilta poliisisedältä, he avustivat meitä ystävällisesti ja niitä näitä jutellen vielä saattoivatkin hetken aikaa. Lämmin oli kohtaaminen ja lopulta löysimme metroasemankin ja pääsimme vihdoista viimein paikan päälle. 

Tornin juurelle päästyä saimme kuitenkin selville, että ylös asti on järkyttävä 30 punnan pääsymaksu eli euroissa reilut neljäkymppiä. Käsittämätöntä rahastusta ja ei olisi tullut mieleenkään maksaa niin paljoa yhdestä näköalasta. Luovuimme siis siitä ideasta ja päätimme sen sijasta etsiä kahvilan.

Päädyimme kuitenkin lopulta Harrodsiin ostamaan kuppikakut ja maistelemaan herkullisia suklaita. Kiersimme siellä hetken ympäriinsä etsimässä Maaritille teetä ja tuliaisia. Minua kaupan suklaat himottivat, mutta hinnat pöyristyttivät niin paljon, että säästelin puntiani myöhemmäksi. Harrodsin jälkeen kävelimme vielä hieman kun Hyde parkin kautta päädyimme lopulta Oxford Streetin ympäristössä olevaan ravintolaan syömään.

Ravintolan jälkeen meillä oli vielä muutama tunti aikaa pyöriä kaupoissa, hakea tuliaissuklaita Sainburysta mukaan ja sitten aika Lontoossa kävikin jo vähiin. Nopeasti se päivä hujahtaa Lontoon kokoisessa kaupungissa! Kellon tikittäessä noudimme reppumme hostellilta ja suuntasimme ruuhkametrossa lentokentälle.

Lentokentälle saapuessamme huomasin, että pari postikorttia kulkivat edelleen laukussa. Kun kysyin erään kaupan työntekijältä mahtaako lähistöllä olla postilootaa, oli hän niin avulias, että melkein lähti kädestä pitäen näyttämään laatikon sijaintia. Että niin rakastan brittien kohteliaisuutta! Teki mieli jäädä maahan ihan vain noiden suloisten ihmisten takia.

*Finnair tarjosi lennot Lontooseen ja takaisin.

Käväisin viime viikolla Helsingissä. Kaupunkiin minut veti matkabloggaajien kesken järjestetyt pikkujoulut. Elias Kaskisen ja Päivänsankarien keikallekin oli tarkoitus osallistua keskiyön aikoihin, mutta en malttanut jättää hyvää seuraani, joten ensi kerralla sitten.

Tampereella heräsin aamulla valkeaan maisemaan. Oikeastaan maassa oli ollut vähän lunta jo yöllä, jolloin olin palannut kotiin Lontoon reissultani ja silloin sitä ensi kerran hihkuin. Aamulla valitettavasti lumi oli enemmänkin loskaa ja maa märkä.

Junamatkalla Tampereelta Helsinkiin sain sen sijaan ihastella kinoksia. Maisemat olivat kuin sadusta tai postikorteista, joita lähetetään kaukaisiin maihin. Junamatka meni hujauksessa maisemia ihaillessa ja kuvatessakin, vaikka en valitettavasti aivan saanut upeimpia kohtia kameraani ikuistettua.

Nyt voin uskoa, että on tosiaan talvi, vaikka maa onkin jo Tampereella taas musta. Toivon mukaan lumi palaa pian takaisin. En varsinaisesti ole mikään talvi-ihminen vaikka nykyään jo paljon enemmän kuin muutamia vuosia sitten. Huomaan jo hiljalleen kuinka pimeys ja kylmyys alkaa vaikuttaa energiatasoihini ja miten fiilis on tyynempi, mutta toisaalta on kivaakin kun pystyy keskittymään enemmän sisäaktiviteetteihin. 

Itse syön D-vitamiinia joka aamu purkista ja luonnonvalossa pyrin olemaan niin paljon kuin mahdollista. Ja toki ne muut, ympäri vuoden olevat, keinot oman hyvinvoinnin eteen ovat käytössä myös kuten esimerkiksi suhteellisen terveellinen ruokavalio, edes vähän liikuntaa säännöllisesti, hyviin kirjoihin uppoutumista mahdollisimman usein sekä paljon erilaisia hauskoja tapaamisia ja tapahtumia niin ystävien kuin uusien tuttavuuksienkin kesken. 

Jokapäiväinen nauru parantaa elämänlaatua, oli vuodenaika mikä tahansa, joten hauskanpidon on kuuluttava elämään aina, vaikka talvella hassuttelun ja huumorin merkitys korostuu. Joten erilaiset huumori- ja kissavideot, stand up, komediasarjat ja -leffat sekä hauskojen ja irstaiden ystävien seurassa oleminen on parasta lääkettä väsymykselle (ja tehokasta treeniä ainakin poskilihaksille) silloin kun huomaa, että lenkkipolulle ei vain saa aikaiseksi lähteä.

Syys/kevät/kesä-ihmisenä nautin siis todella paljon talvestakin, tässä on ihanan ainutlaatuista tunnelmaa ja talvinen, aurinkoinen Suomi-maisema on melkeinpä kauneinta mitä tiedän. Ja ne sumuiset lumipyryt! Toivottavasti saadaan nauttia molemmista tänä talvena. Ja erästä hauskaa hulluttelua odotankin jo kovasti eli avantouintia! Kaikkea sitä ihminen kokeileekin, itselläni ensimmäinen kerta oli tammikuussa. 

Meinaako joku muu avantoon talvella?

Seuraa blogia: Twitter - Facebook - Instagram

Viime viikolla teimme pikapyrähdyksen Lontooseen ja Maaritin kanssa jäimme kaupunkiin yhdeksi yöksi.

Aikaa ei tosiaan ollut runsaasti, joten pyrimme käyttämään sen tehokkaasti. Lontooseen saavuttuamme kävimme heittämässä minun ja Maaritin reput hostellillemme ja lähdimme yhdessä Nellan kanssa syömään. Hostellimme SoHostel sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla lukuisten baarien ja ravintoloiden naapurissa, joten kovin pitkälle ei tarvinnut kävellä kun ensimmäinen hyvä ruokapaikka jo tulikin vastaan. 

Ravintolan jälkeen saatoimme Nellan Piccadilly Circukselle, missä hän nousi metroon ja me jatkoimme Maaritin kanssa kävelyä ympäri Sohoa, Chinatownia ja Oxford Streetiä. Yöllä Lontoo näyttäytyi upealta, kiitos upeiden valojen ja tunnelmallisten kuppiloiden. Kiertelimme ympäri katuja ilman sen suurempia suunnitelmia, upeita valoja katsellen.

Lontoo onnistuu aina yllättämään jotenkin ja tällä kertaa se tapahtui erään julkkiskohtaamisen myötä. 

Olimme jo palaamassa hostellille kun kadulla tulee vastaan hyvin tutulta näyttävät kasvot ja tartun Maaritista äkkiä kiinni. Martin Clunes se siinä käveli seurueensa kanssa vastaan iloisena! Ha! Hän oli juuri tehnyt yhden faninsa onnelliseksi ottamalla tämän kanssa kaverikuvan, jota tämä fani meillekin innoissaan esitti. Vaikka en juuri fanita Martinia tai paljoa ketään muutakaan näyttelijää, niin hänen hauska roolinsa Huonosti käyttäytyvissä miehissä on kyllä saanut minutkin monet kerrat nauramaan, joten oli aika hulvatonta nähdä tämä komea mies livenä. Maarit bongasi muuten myös aiemmin illalla Georgie Glenin terassilla istumassa, hän on tuttu hauskasta elokuvasta nimeltä Hysteria. Jos ette ole nähneet, niin katsokaa ihmeessä!

Julkkisbongailun ja kauniiden iltavalojen näkemisen jälkeen me luovutimme Lontoon yön bilettäjille ja suuntasimme takaisin hostellillemme lepäämään seuraavaa päiväämme varten. Kaupunki näytti upealta näin joulun alla, joten vierailu sattui hyvään aikaan.

Käsittämätöntä, että kävin ensimmäisen kerran Raumalla vasta viime viikolla. Bussimatka Tampereelta kestää kuitenkin vain muutaman tunnin, mutta niin sitä vain ei ole saanut aikaiseksi kaupunkiin aiemmin mennä. Telakkamatka Silja Serenaden kyydissä tarkoitti kuitenkin myös sitä, että pääsin viettämään Raumalla muutaman tunnin ennen paluutani Tampereelle.

Kaukokaipuu - blogin Nella päätti myös jäädä kaupunkia kiertelemään ja oppaaksi meille lähti Raumalla asustava Live now - dream later - blogin kirjoittaja Saana. Saana näytti meille ensikertalaisille Rauman parhaimpia paloja eli puutaloja. Jo olivat somia! Odotukseni olivat Rauman suhteen korkealla, mutta kyllä se vain on kaunis paikka ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Saana kertoi hauskoja tarinoita kaupungista ja oli muutenkin loistava opas. Nyt on nähty Suomen kapein katu Kitukränn!

Pari tuntia Raumalla meni nopeasti ja äkkiä minun piti jo joutaa bussiin, mutta eiköhän toinenkin kerta tule. Rauma on vielä nähtävä kesän kauneudessaan.

Curious Feet on myös Instagrammissa nimimerkillä curiousteea. Seuraavaksi reissaan Finnairin siivin Lontooseen ja matkaa voi seurata Instasta reaaliaikaisesti!